Mary Ann Schaffer and Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville

Takuuvarmasti jokainen lukupiiri kiinnostuu romaanista, jonka aiheena on toinen lukupiiri. Kun lisäbonuksena vielä on romaanin formaatti - kirjeromaani - joka mahdollistaa lukijalle kurkistamisen muiden ihmisten keskenään käymään, välillä erittäinkin intiimiin kirjeenvaihtoon, on menestys taattu. Se, että kirja sijoittuu ainakin suomalaisesta näkökulmasta katsoen eksoottiseen ympäristöön Guernseyn Kanaalisaarelle, ei ainakaan vähennä sen viehätysvoimaa. Yhtä lailla kiinnostava on romaanin ajallinen kehys, toinen maailmansota ja ajanjakso 1940-1945, jolloin saari joutui saksalaisten miehittämäksi. Saaren miehitystä oli edeltänyt brittihallituksen salainen päätös olla puolustamatta Kanaalisaaria niiden vähäisen strategisen merkityksen takia; näin hallitus hylkäsi Kruunun vanhimman alusmaan ilman, että ainoatakaan laukausta vaihdettiin vihollisten välillä. Miehittäjien rakentamat linnoituslaitteet, betonitornit, bunkkerit sekä kallioon louhittu sotilassairaala tunneleineen ja potilassuojineen ovat yhä jäljellä, kuten myös Guernseyn alkuperäiset talot ja rakennukset sekä jäljittelemättömän lumoava luonto. Näillä eväin Kirjallisen piirin näyttämö rakentuu dramaattisen historian ja herkän luontokuvauksen avulla niin kiehtovaksi, että on pakko antaa anteeksi tarinan lievää tuhdimpi sijoittuminen ns. Jane Austen -genreen.

Romantiikan aikakausi, joka Euroopassa osui 1700- ja 1800-lukujen taitteeseen, painotti tunteita ja intuitiota, välitöntä kokemusta. Englannissa tuon ajan romanttisen kertomakirjallisuuden eräs puhdasverisimmistä kirjoittajista sekä tunteiden, intuitioiden ja välittömien kokemusten terävimmistä tulkeista oli Jane Austen, joka käsitteli tuotannossaan näitä samoja elementtejä näkökulmanaan nuoret, naimattomat naiset. Suuren osan luomistaan protofeministisistä naisista, jotka omalla tavallaan taistelivat aikakauden yhteiskunnallista jähmettyneisyyttä vastaan, Jane Austen luotsasi - lopulta - avioliiton autuaalliseen satamaan. Ilmiselvästi tämän kaltaisella Jane Austen -romantiikalla on tilausta myös omana aikanamme, keikkuihan austenilaisen romantiikan jäljissä hiihtelevä Perunankuoripaistos kuukausitolkulla esimerkiksi Amerikan bestseller-listoilla, ja on yhä edelleen lukupiirien ehdottomia suosikkeja kautta maailman.

Jos kuitenkin Guernseylle sijoittuvasta tarinasta kaapii romantiikan sokerikuorrutuksen pois, sen alta löytyy mehevä perunankuoripaistos, jonka paras ainesosa muodostuu saaren kirjallisen piirin varsin sakeasta seurakunnasta. Tähän sekalaiseen sosieteettiin kuuluu vain kaksi kunniallista jäsentä; muut ovat lumppuri, hairahtunut mielitautilääkäri joka ryyppää, änkyttävä sikopaimen, ylimyksenä esiintyvä lakeija ja Isola Pribby, noituuden harjoittaja, joka oman tunnustuksensa mukaan tislaa ja myy taikajuomia. Lainattu luonnehdinta on kotoisin Adelaide Addisonilta (neiti), jota ei myöhemmin ilmi käyvistä syistä ollut pyydetty piiriin mukaan.

The Guernsey Literary and Potato Peel Society syntyy sodan lapsena, saksalaisten saarelle julistaman ulkonaliikkumiskiellon aikana, kun joukko saarelaisia jää kiinni palatessaan yöllisistä porsaspeijaisista ja hätäpäissään keksaisee olevansa tulossa lukupiirin kokouksesta. Ajatus on niin tolkuttoman absurdi, että se uppoaa Lugerit tanassa pensaikosta loikanneiden saksalaisten partioupseerien tajuntaan kuin tankki liejuun - vastaava upseeri kumartaa hymyillen ja kannat kopisten sekä toivottaa kauhusta kalvenneille "lukupiiriläisille" hyvää yötä. Vaikka romaanin kirjoittajat onnistuvat lataamaan tähän kohtaamiseen saksalaismiehittäjien kanssa kosolti komiikkaa, kirja ei suinkaan esitä vuosien 1940-1945 tapahtumia Guernseyllä jonkinlaisessa karnevalistisessa valossa.

Koko joukko kriitikoita on kuitenkin ollut sitä mieltä, että sota-aika ja varsinkin guernseyläinen sodan kokeminen jää tässä romaanissa joltisenkin ohueksi. Koska tuskan ja kauhun kokeminen on syvästi subjektiivista, on käännyttävä niiden puoleen, joilla on omakohtaista kokemusta asiasta. Eben Ramsey, eräs lukupiirin kantavista jäsenistä, tavoittaa ehkä oleellisimman saarella vallinneesta ilmapiiristä siteeratessaan William Shakespearea: Paennut päivän valo on, ja meidät pimeys yllättää. Lyhyen lainauksen kautta Eben kertoo, miltä tuntuu, kun ruoka on lopussa, polttopuut huvenneet, päivät ovat harmaita raskaasta työstä ja illat pitkiä pitkästymisestä. Ihmiset ovat ilottomia ja sairaita vähästä ravinnosta ja miettivät, loppuuko surkeus ikinä. Pienellä pakolla ja suurella vilpillä perustettu lukupiiri osoittautuu sodan keskellä todelliseksi vastarintaliikkeeksi ja siviilimoraalin kohottajaksi, kun ihmiset, jotka eivät olleet ikinä lukeneet muuta kuin Raamattua, siemenluetteloita ja Siankasvattajien aikauskirjaa, tempautuvat kirjallisuuden maailmaan käytyään tyhjentämässä Foxin kirjakaupan koko kirjavaraston.

Näin Schafferin ja Barrowsin romaanista kehkeytyy Se Todellinen Rakkaustarina, kirjallisuuden ylistys, lukijan seuratessa henkeään pidätellen lumppurin, juopon mielitautilääkärin, änkyttävän sikopaimenen, noita-akan ja muiden kirjallisen piirin jäsenten seikkailuja kirjojen ihmeellisessä maailmassa. Sodanajan ehkä huikein kirjallinen löytö Guernseyllä tehtiin, kun Hubertin leskeä vokotellut Covis Fossey löysi Catulluksen runot Lesbialle ja vakuuttui siitä, ettei sellaisia sovi puhua hienolle naiselle. Sen sijaan William Wordsworthin runot sopivat kuin nakutettuna kävelyretkeen rantakallioille, ja niin Hubertin leskestä, joka ei aikaisemmin ollut antanut pitää käsikynkästä, tuli Clovisin vaimo. Tuleva aviomies oli rantakallioilla deklamoinut Wordsworthia: Taivaan suopeus lepää meren yllä - kuuntele, mahtava Luonto valvoo, ja niin oli Nancy myyty.

Clovisin saadessa Nancyn, Hubertin lesken omakseen, kirjan ennalta-arvattava sokerinen loppuratkaisu Jane Austen -tyylisine sankarittarineen ja harvapuheisine, vahvoine sankareineen on helppo antaa anteeksi - ja unohtaa. Kirjan todelliset sankarit ovat arkipäivän sankareita, cloviseja, isoloja, ebenejä, johneja, joiden elämään saapuu uusi, suuri rakkaus: Brontën sisarukset, Charles Dickens, Seneca, Marcus Aurelius ja monet muut...lukijan tehtäväksi jääköön täydentää listaa omien mieltymystensä mukaiseksi.